Lähetyksen kesäpäivät 16.-18.6.2017 Raahessa #Syvemmälle

16.-18.6.2017 Kylväjän ja Raahen seurakunnan yhdessä järjestämät Lähetyksen kesäpäivät Raahessa.

Täältä löytyvät edellistenkin kesäpäivien postaukset.

tiistai 3. elokuuta 2010

Jumala kutsuu Raamattutunti 18.6.2010 Timo Junkkaala

Hyvä lähetysväki

Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat otetaan ensin?

Hyvä uutinen on, että Jumala kutsuu. Raamatun mukaan maailman kaikkivaltias Luoja halua lähestyä yksityisiä ihmisiä ja kutsuu heitä yhteyteensä.

Raamatun mukaan Jumala kutsuu monin tavoin. Elämän kohtaloilla. Erityisesti vaikeat elämän kohtalot, raskaat asiat, olivat jo Vanhan testamentin aikana Jumalan kutsu.
Jumala kutsui myös profeettojen julistuksella. Sanoopa Paavali, että Jumala kutsuu myös hyvyydellään.

Eikä sitä ole tapahtunut vain Raamatun aikana vaan yhä vielä. Ennen kuin menen huonoihin uutisiin, haluaisin mainita erään esimerkin tästä. Tietysti jo tämä joukko, joka on kokoontunut Lähetyksen kesäpäiville on osoitus siitä, että Jumala yhä kutsuu. Mutta tuo esimerkki liittyy kirjaan, jonka äskettäin sain lukea. Kirjassa puhuttiin motilooneista. Kuka tietää, mitä tai keitä ovat motiloonit?

Ei se mitään. En minäkään vielä viime vuonna tiennyt. Mutta kun luin Bruce Olsonin kirjan Tämän ristin tähden tapan sinut, sain tutustua motiloneihin. Kirja kertoo nuoresta amerikkalaisesta miehestä, joka lähti lähetystyöhön motiloni-intiaanien pariin Etelä-Amerikan viidakkoon. Kirja kertoo merkillisen tarinan 1960-luvulla alkaneesta lähetystyöstä. Motilonit olivat suhtautuneet erittäin aggressiivisesti ulkopuolisiin. Olson voitti sitkeydellään vähitellen heidän luottamuksensa ja tulokset olivat hämmästyttäviä. Monet ottivat vastaan evankeliumin ja koko heimon elämä muuttui aivan toiseksi. Parissa vuosikymmenessä syntyi kouluja ja terveyskeskuksia ja motilonit aloittivat lähetystyön toisten heimojen parissa.

Olson kuuli Jumalan kutsun ja tapahtui merkittäviä asioita.

Mutta sitten huonot uutiset. Jos hyvä uutinen on, että Jumala kutsuu, huono on, että ihmiset eivät kuule tai jos kuulevat, estelevät.

Viime sunnuntain otsikko oli Kutsu Jumalan valtakuntaan. Evankeliumiteksti Luuk 14:16-24 on järkyttävä. Kerrotaan suurista pidoista, jonne kutsutut eivät halunneet tulla. Vastaavassa Matteuksen evankeliumin kohdassa luvussa 22 sanotaan, että kyse oli kuninkaan pojan häistä.

Viesti on selvä. Kuningas on Jumala. Poika on Jeesus. Häät kuvaavat pelastusta ja taivaan iloa.

Mitä Ruotsin hovissa olisi ajateltu, jos Silvian ja Kaarle Kustaan lähettämiin kutsuihin olisi vastattu niin kuin tässä tekstissä: ”Olen ostanut pellon, täytyy mennä sitä katsomaan, en nyt voi tulla. Ostin juuri viisi paria härkiä, täytyy niitä kokeilla. Olen juuri itse mennyt naimisiin, en nyt voi tulla.”

Näinkö me vastaisimme jos saisimme kutsun presidentin linnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle? Ainakin meidän talossa rouva olisi kutsusta niin innostunut että raivaisi kaikki esteet pois päästäkseen sinne. Onkin vähän huomautellut, että miksi en ole tehnyt mitään niin merkittävää, että kutsu olisi tullut.

Mutta on siis olemassa valtakunta, jossa kuninkaan kutsuun suhtaudutaan yliolkaisesti, välinpitämättömästi ja torjuen. Se on Jumalan valtakunta.

On nähty monenlaisia valtakuntia. Meidän aikamme on saanut nähdä, kuinka valheen ja välivallan varaan rakennettu kommunistinen valtakunta on sortunut. Näyttää siltä, että myös vapaan markkinatalouden kapitalistinen valtakunta horjuu, koska ahneudella ja itsekkyydellä on siinä liian suuri valta.

Jos ihmisille aiempina aikoina olisi sanottu, että ihminen tulee niin viisaaksi, ettei maatalous enää Suomen kaltaisissa maissa kannata, he eivät olisi uskoneet. Tai että aletaan maksaa niin korkeita palkkoja, ettei kaikkia voida pitää töissä. Tai että yhä suurempi osa elää yltäkylläisyydessä mutta nälkää ja köyhyyttä ei saada pois.

Valtakunnat tulevat ja menevät. Mutta Jumalan valtakunta pysyy.
Tämä armon ja rakkauden valtakunta on kuitenkin useimpien mielestä liian heikko ja mitätön.
Sen kutsua ei kuunnella.


Luukkaan tekstissä sanotaan selvästi, että kyse oli verukkeista. Matteus sanoo, etteivät kutsutut välittäneet tulla. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Erikoinen vastaus, kun kutsutaan kuninkaan pojan häihin.

Menettely oli hyvin loukkaava kutsujaa kohtaan. Tämä kaikki, tavallinen elämäni on minulle tärkeäpää kuin sinun kutsusi ja juhlasi. Jeesus puhuu siitä, kuinka Israelin kansa oli näin suhtautunut sen keskuuteen lähetettyihin profeettoihin ja heidän sanomaansa.

Pelto, härät ja naimisiin meno tuntuvat meistä ehkä vierailta verukkeilta. Mutta samanlaisia esteitä ja verukkeita taitaa olla yhä. Pelto ja härät liittyvät omaisuuteen. Rahan kerääminen ja omaisuuden kartuttaminen lienevät yhä ihmisten mielessä ensimmäisinä. Vaikka Raamattu niin voimakkaasti niistä varoittaa, ne tahtovat täyttää koko elämän. On syytä jälleen kuulla apostolin varoitusta: ”Ne jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan… Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.” (1. Tim. 6:9-10).

Naimisiin meno liittyy läheisiin ihmisiin, kotiin ja perheeseen. Tietysti niistä on pidettävä hyvää huolta. Apostoli muistuttaa, että se joka ei pidä huolta kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.( 1. Tim. 5:18).

Mutta Jumalan valtakunnan kutsun edelle eivät lähimmät ihmisetkään saa tulla.

Mitä Jeesus haluaa sanoa sillä, että hän puhuu nimenomaan juhla-ateriasta ja hääjuhlasta?

Ajatuksella pyhästä ateriasta Jumalan kanssa on juurensa syvällä Vanhassa testamentissa. Psalmissa 23 sanotaan, että Jumala itse valmistaa pöydän sille, joka häneen turvautuu. Jes luvussa 25 puhutaan Siionin vuorelle järjestettävistä herkkupidoista, jonne kutsutaan kaikki kansat.

Jeesus tarkoittaa sitä, että näin Jumalan oma kansa kohtelee Jumalaansa. Siksi kutsujat lähetetään kaduille ja toreille kutsumaan köyhiä, raajarikkoja, sokeita ja rampoja.

Tässä Jeesus tietoisesti ja selvästi tekee eron tapaan jolla juutalaiset tekstit puhuvat Jumalan pidoista. Qumranin teksteissä ja Henokin kirjassa niihin pitoihin eivät pääse ruumiiltaan vialliset ja epävanhurskaat.

Kenneth Bailey, erinomainen Lähi-idän kulttuurin tuntija sanoo, että Luukkaan tekstissä oleva kahden kutsun malli oli tuon ajan käytäntö. Ensin oli lähetetty kutsu. Kun tiedettiin kuinka moni on tulossa, tehtiin valmistelut. Kun sitten lähetettiin toinen kutsu: Tulkaa nyt, siinä vaiheessa nämä jotka olivat luvanneet tulla, esittivätkin verukkeita eivätkä tulleet. Siksi haluttiin kutsua muita. Juhla-aterialle piti saada syöjiä.

Se että lopuksi on mentävä maanteille ja kylien kujille ja vaadittava ihmisiä tulemaan juhlaan, puhuu lähetystyöstä. Tässä täyttyy se, mistä koko juhla-aterian ajatus Raamatussa on lähtöisin: Jesajan kautta julistettu juhla on kaikille kansoille.


Hääjuhla lienee parasta maailmassa. Siihen verrataan Jumalan valtakunnan toteutumista.

Hääkutsusta ei yleensä kieltäydytty. Se lienee ollut parasta mitä tiedettiin. Oli kyse suuresta ilojuhlasta. Häitä juhlittiin perusteellisesti.

Mutta tässä tapauksessa ei ainoastaan kieltäydytty, vaan Jeesus jatkaa sanomalla, että jotkut kutsutut ”ottivat kuninkaan palvelijat kiinni ja pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä”.


Jeesuksella oli muulloinkin tapana kertoa ikään kuin käänteisiä vertauksia, vertauksia joiden sanoma oli yllättävä, odotuksien vastainen. Asiat eivät menneet normaalilla tavalla.

Yhtä kummallista kuin oli torjua kutsu ja kutsujien kimppuun, oli juutalaisen kansan toiminta Jumalan pelastustekojen edessä. He olivat torjuneet profeettojen sanoman. Nyt he olivat hääjuhlan koitettua, messiaanisen ajan tultua, valmiit tappamaan itse Messiaan.

Profeetta Jesajan kautta Jumala oli sanonut, että hän on ojentanut kätensä uppiniskaista kansaa kohti, tai niin kuin uusi käännös sanoo: ”vastahakoista kansaa kohden”. ”Kun minä kutsuin, te ette vastanneet, kun minä puhuin, te ette kuunnelleet.” (Jes. 65:2, 12b)

Lainaan muutaman katkelman Lutherin saarnasta (tekstinä Matt 22:1-14): ”Jumala on määrännyt miehen ja vaimon avioelämän suureksi, ihanaksi ja ihmeelliseksi merkiksi… todistamaan ja selittämään jotakin erikoista, jaloa ja suurta, inhimilliseltä järjeltä salattua ja niille käsittämätöntä, nimittäin Kristusta ja hänen seurakuntaansa.”
”Nähdessäsi hääilon… avaa silmäsi ja sydämesi tarkkaamaan, mitä sinulle siinä esittää ja osoittaa rakas Herrasi, Kristus, joka sinulle, omalle rakkaalle morsiamellensa ja myös elävälle jäsenellensä, mikäli häneen uskot, on valmistanut ihanat kuninkaalliset häät, joissa on iankaikkinen ilo, hyvät oltavat, laulu ja hyppy, iankaikkiset kaunistukset ja kaiken hyvän rikkaus ja runsaus.”

Jos joku jää huomenna katsomaan kuninkaallisia häitä televisiosta eikä tule tänne juhlille, muista tätä Lutherin sanaa. Nähdessäsi hääilon, avaa sydämesi tarkkaamaan, mitä Kristus sinulle haluaa sanoa. Hän haluaa muistuttaa, että kutsuu sinua vielä suurempaan juhlaan kuin minkä Ruotsin kuninkaalliset huomenna pystyvät järjestämään.

Jatkan vielä Lutherin saarnasta: Synnin tähden emme ”huomaa tuota erinomaista ihanuutta, vaan päinvastoin näen suurta heikkoutta ja ansiottomuutta, tunnen pelkkää murhetta, raskasmielisyyttä, kaikenlaisia kärsimyksiä ja lisäksi kuoleman, haudan ja madot, jotka kerran minut syövät.”

”Sinun täytyy sen sijaan oppia uskomaan se sana, jonka Kristus itse sinulle sanoo ja jonka Jumala käskee sinut uskomaan todeksi, mikäli et tahdo häntä valheesta syyttää, lainkaan välittämättä siitä, mitä sinä itsessäsi tunnet. Jos sinun näet on uskottava, sinä et saa riippua sinä, mitä omat ajatuksesi tai tunteesi sinulle sanovat, vaan siinä, mitä Jumalan sana sinulle sanoo, tunsitpa sitä kuinka vähän tahansa. Jos siis olet sellainen ihminen, joka tunnet hätäsi ja kurjuutesi ja sydämestäsi tahdoit päästä osalliseksi lohdutuksesta ja Kristuksen rakkaudesta, niin kallista korvasi ja sydämesi tänne, Kristuksen puoleen! ”

”Hän ei tapaa täältä muuta kuin turmeltuneen, saastaisen, häpeällisen ja kadotukseen tuomitun perkeleen morsiamen, joka on käynyt uskottomaksi Jumalalle, Herrallensa ja Luojallensa ja joutunut hänen iankaikkisen vihansa ja kirouksensa alaiseksi. Mikäli hn siis haluaa täältä saada morsiamen eli seurakunnan, joka todellakin myös on ehdottomasti puhdas ja pyhä – muulla edellytyksellä ikään yhteys ei voi tulla kysymykseen – täytyy hänen rakkautensa alun alkuaan ja ratkaisevimmin ilmetä siten, että hän uhraa puhtautensa ja pyhyytensä sen synnin ja kadotuksen poistamiseksi, sen sillä puhdistaen ja pyhittäen.”

”Kristus rakasti seurakuntaa niin, että antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla.” (Ef 5:25-26)

Hääjuhla puhuu meille Kristuksen rakkaudesta meitä kohtaan. Jumalan sana auttaa meitä uskomaan häneen.

Me olemme vakavan kysymyksen edessä. Mihin joukkoon me kuulumme? Olemmeko niitä, jotka ovat joskus vastanneet myöntävästi, mutta nyt olemme niin itseämme ja omaa erinomaisuuttamme täynnä, ettemme enää tarvitse Jumalaa? Ovatko tämän maailman huolet ja ilot niin täyttäneet mielemme, että Jumalan kutsu on unohtunut? Onko meistä tullut sellaisen Jumalan kansan kaltaisia kuin Jeesuksen ajan juutalaisista?

Vai olemmeko niitä, jotka ovat aina ajatelleet, ettei Jumalan kutsu kuulu meille, koska me olemme mielestämme sen vastaanottajiksi liian huonoja, köyhiä, sokeita ja rampoja?

Tässä tekstissä ovat molemmat puolet: Sekä Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat ja Menkää kaikkeen maailmaan.

Tekstillä on tärkeä viesti myös kutsun kuuluttajille. Ensinnäkin kuningas itse lähettää palvelijansa kutsumaan häävieraita. Kutsujia emme ole me, vaan taivaallinen kuningas itse. Me olemme vain lähettiläitä. Tämä tosiasia vapauttaa meidät liian suurilta taakoilta. Vastuu on lähettäjän

Emme myöskään puhu itsestämme, vaan saamme sanoman, joka meidän on vietävä. Sanomaa ei tarvitse keksiä eikä edes muokata. Julistamme Paavalin tavoin sitä sanomaa, jonka itse olemme saaneet. Sanomaa Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta (1. Kor. 15:3-4).

Se että kaikki on valmistettu, on maailman ihmeellisin viesti. Sen kuulemme usein ehtoolliselle kutsuttaessa. Siinä kutsussa kuuluu kaiku sanoista: Se on täytetty.

Me olemme viemässä erilaista viestiä kuin kukaan toinen tässä maailmassa. Kaikki muut sanovat, että on tehtävä jotakin. Ihmisen tulee muuttua. Esitetään kovia vaatimuksia.

Meidän viestimme on. Kaikki on tehty. Kaikki on valmiina. Tulkaa häihin.

Me emme ole omassa asiassamme liikkeellä, emme myöskään masennu, jos kutsua ei kuulla. Koko asia on suuremmissa käsissä. Me olemme vain ansiottomia palvelijoita.



Matteus on tallettanut Jeesuksen vertaukseen vielä yhden yllättävän käänteen. Tämä kertomus ei pääty onnellisesti. Kun kuningas tuli tervehtimään häävieraita, yhdellä ei ollut hääpukua. Tämä vieras heitettiin tylysti ulos.

Vanhan itämaisen tavan mukaan kutsuja antoi myös hääpuvun. Tämä vieras ei ollut sitä ottanut.

Yleensä juhla-asuna oli puhdas valkoinen puku. Likaiset omat vaatteet ja häähuone eivät sovi yhteen. Tämä tulija ei ollut kunnioittanut häitä vaan häpäisi häiden järjestäjää.

Lutherin mukaan vailla hääpukua tarkoittaa että on ilman uskoa Kristukseen. Silloin ihminen on epäuskonsa repaleisissa ryysyissä.

Tämä kohta Jeesuksen puheessa muistuttaa siitä, että Jumalan luo taivaan juhlaan mennään vain talon vaatteissa. Ilmestyskirjassa sanotaan tästä asiasta näin: ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm 7:14)

Se tarkoittaa, että synnit on saatu anteeksi Jeesuksen sovitustyön perusteella.

Profeetta Jesaja oli saanut jo julistaa: ”Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan.” Siinäkin yhteydessä Jes 61:10 verrataan Jumalan antamaa pukua hääpukuun.

Se kertoo, että ilman Jeesuksen ansaitsemaa vanhurskasten vaatetta ei taivaan juhliin mennä.

Asiattomasti pukeutunut kertoo, että taivaan valtakuntaan kutsuttukin voi joutua niin synnin pettämäksi, että joutuu ulos.

Samaan tapaan kuin kutsun hylkääjät suhtautui tämä arkivaatteissa juhlaan tullut välinpitämättömästi koko juhlaan.


Mitä siis olemme saaneet aikaan?

Nyt ensiksi huonot uutiset.

Jumalan kutsun voi torjua. Voi ajatella tietävänsä itse paremmin, mikä on oikea elämäntapa.

Puolueettomaksi ei kuitenkaan kukaan voi jäädä.

Hänen rakkauttaan voi paeta, mutta Hänen tuomiotaan ei.

Jumalan tahdon uhmaaminen vie lopulta tuhoon. Ne jotka luulevat tietävänsä itse paremmin, ovat vaarallisella tiellä.

Sitten hyvät uutiset: Jumala kutsuu yhä. Tässäkin tilaisuudessa ja näillä kesäpäivillä sanomme: Kaikki on valmiina. Tulkaa.

Tekstin evankeliumi on siinä, että siinä esiintyy sana kaikki kaksi kertaa. Ensinnäkin kaikki on valmiina.

Toiseksi: teiltä ja toreilta kutsutaan kaikki.

Kristus on tehnyt kaiken. Siksi voidaan kutsua kaikki. Kukaan ei voi sanoa, ettei kutsu koske häntä.


Jumala kutsuu.

Olisiko nyt tullut aika ottaa kutsu vastaan?

Mihin Jumala siis kutsuu? Johonkin pahaanko? Sellaista jota olisi syytä paeta tai estellä?
Ei. Hän kutsuu voidakseen olla armollinen.

Miten kutsuun siis pitäisi vastata? Tunnusta syntisi ja usko ne Jeesuksen tähden anteeksi. Sitä sanotaan parannuksen tekemiseksi. Jos koet tarvitsevasi siinä sielunhoitajan apua, etsi sitä rohkeasti. Meille on annettu ripin mahdollisuus, jossa saamme tunnustaa rippi-isälle syntimme ja meille julistetaan synninpäästö. Moni on niin päässyt taakoistaan ja päässyt uskon tielle.

Kun näin saa käydä, ei ole huonoja uutisia enää ollenkaan.

Jää vain hyvät uutiset. Se että Jumala kutsuu. Ja se, että taivaassakin iloitaan, kun maan päällä syntinen kääntyy.

Jeesus sanoo Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Se on kutsuista ensimmäinen ja tärkein. Onnellinen se, joka tämän kutsun kuulee ja sitä noudattaa.

Kuten eräässä hartauskirjassa asia ilmaistaan:

Me olemme suuria syntisiä.
Jeesus on syntisten Vapahtaja.
Siksi me sovimme niin kovin hyvin yhteen.

Puhe avajaisissa perjantaina 18.6.2010 Timo Junkkaala

Hyvät lähetysystävät

Pohjoismaisissa kristillisissä ylioppilaskokouksissa oli ennen toista maailmansotaa tapana lähettää tervehdys kaikkien pohjoismaiden päämiehille. Näiltä tuli sitten kokoukseen vastaukset sähkeinä. Kun eräässä kokouksessa oli kaikki kuninkaalliset tervehdykset luettu, nousi joku puhuja ja sanoi, että oli vielä yksi tervehdys. Hän aloitti: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni … (Matt. 28:
Kerrotaan, että viesti teki vaikutuksen. Moni ylioppilas kuuli siinä lähetyskutsun.

Täällä kuulutetaan tänä viikonloppuna kahta kutsua, kahta Jeesuksen kehotusta. Toinen kuuluu: Tulkaa ja toinen Menkää. Toivomme jokaisen kuulevan sekä sanat: Tulkaa minun luokseni (Matt 11:28) että kehotuksen: Menkää kaikkialle maailmaan (Mark. 16:15). Kaikkia kehotetaan tulemaan Vapahtajan luo. Kaikki eivät voi lähteä, mutta kaikki voivat olla mukana rukouksin ja taloudellisesti tukemassa, jotta myös tuo kehotus Menkää voisi toteutua.

Olemme aloittamassa lähetyksen kesäpäiviä monessakin mielessä erikoisena aikana. En nyt tarkoita nyt vain sitä, että tässä viikonlopussa on Pohjoismaissa kaksi merkittävää tapahtumaa. Ensinnäkin kuninkaalliset häät Ruotsissa. Ja sitten kutsu kuninkaan pojan häihin tässä teltassa.

Elämme lähetystyön kannalta merkkivuotta. Edinburghin kuuluisasta lähetyskonferenssista on tänä vuonna tullut kuluneeksi 100 vuotta. On tullut aika tarkistaa, miten me vastaamme tuon kokouksen haasteeseen viedä evankeliumi koko maailmaan tämän sukupolven aikana.

Evankeliumi on sadassa vuodessa kulkenut uusille alueille. Raamattu tai sen osia on käännetty useille uusille kielille. Seurakuntia on syntynyt siellä missä niitä ei ole aikaisemmin ollut.

Mutta on myös hälyttäviä piirteitä. Maailman hätä ei ole vähentynyt sadassa vuodessa. Joudumme kysymään myös, onko se uskonto, joka etenee voimakkaasti Etelä-Amerikassa, enää raamatullista kristinuskoa, vaikka se kulkee kristinuskon nimellä. Ja Suomen kirkon kohdalla on useita huolestuttavia piirteitä. Suomen kirkon lähetysjärjestöjen lähettien määrä on vähän yli 20 vuodessa pudonnut lähes 700:sta lähes puoleen. Suomen Lähetysseura on muuttamassa sääntöjään tavalla, joka poistaa henkilöjäsenyyden. Vanhat viisaat lähetysmiehet ovat varoittaneet ratkaisusta, mutta viikko sitten järjestön johto runnoi sen läpi lähetysjuhlilla.

Suomen ev.lut. kirkossa siirrytään tänä Paarman ja Huovisen ajasta seuraavaan kauteen, jossa näyttää siltä, että Raamattu on yhä pahemmin jäämässä syrjään yleisen mielipiteen tieltä. Puhutaan uudistusmielisistä ja konservatiiveista, kun pitäisi puhua pitäytymisestä Raamattuun ja siitä luopumisesta.

Tällaisten näköalojen edessä me Lähetysyhdistys Kylväjän ystävät kokoonnumme kesäjuhlille. Ehkä joku sanoo, ettei tuollaisia ristiriitoja ole syytä tuoda lähetyksen juhlaan. Siinä mielessä näin ajatteleva on varmasti oikeassa, että meidän asiamme ei ensisijaisesti ole täällä ruotia kirkon tai edes lähetyksen tilaa meillä ja maailmalla vaan pysähtyä omien asioittemme kanssa Jumalan eteen. Mutta ehkä nämä yleiset huolen aiheetkin on rehellisyyden nimissä hyvä tuoda esiin. Niitä vasten evankeliumin kirkkaus voi loistaa koko voimassaan.

Mikä on siis lähetyksen kesäpäiville kokoontuneen joukon vastaus maailman hätään ja lähetyksen kirkon kriisiin? Vastauksemme on, että me kokoonnumme kuuntelemaan Jumalan sanaa tutkimaan, tutkimaan itseämme sen valossa ja rukoilemaan, että Jumalan kutsu kohtaisi meidät ja meidän kauttamme toisiakin. Kokoonnumme rohkaisemaan toisiamme, väsyneitä kuulemaan Jumalan kutsu ja tarttumaan Jumalan sanan lupauksiin.

Jumalan sana auttaa näkemään asiat oikeassa valossa. Kun on pohdittu kirkon huolestuttavaa tilaa, on joku viisaasti kysynyt, kuka muistaa, kuka oli arkkipiispana Paavo Ruotsalaisen aikaan. Voisiko nyt nousta kansan keskeltä sellaisia kahden hiippakunnan piispoja, joiden sanoma synnyttäisi hengellisen herätyksen?

Nyt on ainakin jälleen saatavissa herännäisyyden parhaita sydänääniä, kun Jonas Laguksen uskomattoman hienot sielunhoidolliset kirjeet ovat jälleen saatavissa, kun kirjasta Evankeliumin ääni on otettu uusi painos.

Hyvät ystävät. Olette sydämellisesti tervetulleita Raamattuopistolle Lähetyksen kesäpäiville. Iloitsemme siitä, että Lähetysyhdistys Kylväjä valitsi muutaman vuoden tauon jälkeen kesäpäiviensä paikaksi Raamattuopiston. Meidän puolestamme olette tervetulleita useamminkin. Iloitsemme Kylväjän teologisesta linjasta, rohkeista kenttävalinnoista, lähetyskursseista, joita saamme täällä pitää, Per Wallendorffin, Juhani Lindgrenin ja Olavi Peltolan hengellisestä perinnöstä, Pekka Mäkipään hienoista pääkirjoituksista Kylväjä-lehdessä ja Kylväjän läheteistä, joista muutamia olemme saaneet Raamattuopiston nimikkoläheteiksikin.

Kutsumme lähetysystäviä yhteiseen rintamaan rukoilemaan hengellistä herätystä ja siitä nousevaa lähetyksen uutta aikaa.

Ehkä saan vielä sanoa pari sanaa Raamattuopistosta. Raamattuopistollekin kulunut vuosi on ollut erikoinen. Saimme viime vuonna rakentaa uudet tilat. Meillä on ollut enemmän opiskelijoita kuin koskaan aikaisemmin sekä ammatillisessa koulutuksessa että raamattu- ja musiikkikursseilla. Takana on myös ensimmäinen maahanmuuttajien kurssi Kristittynä Suomessa. Olemme myös saaneet merkittäväsi lisätä kirjatuotantoamme. Samalla on jälleen kerran jouduttu kohtamaan kysymys siitä, otetaanko meiltä pois ammattikorkeakoulukoulutus. Saattaa olla, että asian lopulliseen päättämiseen saadaan joku vuosi lisäaikaa. Olemme kiitollisia kaikesta tuesta, mitä tässä asiassa olemme saaneet. Toivomme että te tutustutte täällä ollessanne myös Raamattuopiston esitteisiin, jotka kertovat työstämme.

Hyvät ystävät. Voi olla että aika pimenee. Se ei ole este evankeliumille. Pikemminkin pimenevä aika on syy evankeliumin yhä rohkeampaan esillä pitämiseen. Juuri pimeässä tarvitaan valoa. Mitä suuremmiksi käyvät ongelmat sitä enemmän tarvitaan Jumalan sanan uskoa synnyttävää voimaa.

Toivomme että täällä kuuluu sekä kutsu Jumalan valtakuntaan että lähetyskutsu.
Antakoon Jumala armonsa, että täällä kuuluisivat molemmat kehotukset: Tulkaa minun luokseni ja Menkää kaikkeen maailmaan.

Olette sydämellisesti tervetulleita Raamattuopistolle Lähetyksen kesäpäiville.

maanantai 2. elokuuta 2010

Kutsu uuteen elämään, raamattutunti Lähetyksen kesäpäivillä Kauniaisissa Pekka Mäkipää

Tällä kertaa kesäpäivillä on sananmukaisesti käsiohjelma. Ohjelmalehtisen kannessa on kaksi kättä, yksi ojentaa kutsua, toinen vastaanottaa sen. Päivät on rakennettu kolmen Jumalan puheesta eli Raamatun ilmoituksesta aukeavan tosiasian varaan. On kutsuja, on sanoma, on kutsuttu.
Eilen Timo Junkkaala käsitteli raamattuopetuksessaan ”ylempää kättä”. Jumala tekee aloitteen, puhuu ihmiselle –kuten kuulimme - monin eri tavoin. mutta aina hänen puheensa sisältää kutsun. Tänään iltapäivällä ja huomenna on esillä ”alempi käsi” eli vastauksemme kutsuun. Tällä raamattutunnilla pureudumme siihen, mitä kutsussa tarkkaan ottaen lukee? Mihin pyydetään vastausta? Mihin meitä kutsutaan?
Hetkeen sopiva ja raamatusta löytyvä vastaus on: hän kutsuu Poikansa häihin. Mutta kutsusta puuttuu kuitenkin päivä ja kellonaika. Toisin kuin Victorian ja Danielin, joiden juhlan kellotus on yksityiskohtia myöten tiedossa. Se, että taivaallisen hääjuhlan ajankohta ei ole tiedossamme, on samalla viesti, josta kutsuja toivoo meidän vetävän johtopäätökset.
Entä miten henkilökohtainen kutsu on? ”Tämän valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu”. (Matt.24:14) Riittääkö avoin kutsu vai pitääkö tavoittaa jokainen? Milloin kaikki kansat on tavoitettu? Onko avoimen, kaikille yleisesti osoitetun kutsun noudattamatta jättäminen jotenkin pienempi loukkaus kuin henkilökohtaisen?
Raamatun toisen vertauskuvan mukaan ihmisiä ei kutsuta vain häävieraiksi vaan morsiameksi. Ilman morsianta juhlat lässähtävät. Kutsuun myönteisesti vastanneet eivät ole vieraita vaan kuuluvat perheeseen. ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia vaan kuulutte Jumalan perheeseen.” (Ef.2:19)
Kuka joutuu vastaamaan, ellei kutsuja toimiteta perille? Kai joku muu kuin minä - tai Sinä? Miten Jumala siis käyttää ”oikeaa kättään” maailmassa kutsun perille viemiseen?
On monia kysymyksiä. Kaikkea ei tarvitse tietää. Mutta sen verran on tiedettävä, ettei jää juhlasta paitsi. Toiseksi on tarpeen tietää mitä kutsun saaneelta odotetaan. Mitä siis kutsussa lukee?
Martin Buber, juutalainen Vanhan testamentin tuntija, joka eli 1900 –alkupuolella, on sanonut: ”Koko Jumalan ilmoitus on kutsumista ja lähettämistä”. Buberin mukaan Jumalan puhe ja toiminta maailmassa tähtää siihen, että ihminen kuulee kutsun ja vastaa siihen. Eräs toinen juutalainen teologi on sanonut: ”Ihmisenä oleminen merkitsee – raamatullisesti ja rabbiinisesti – kuulemista ja vastaamista. Mielekäs elämä on vastaamista Jumalan sanaan.”
Valmistellessani raamattutuntia, mietin, mistä Raamatussa löytyisi kiteytys Jumalan kutsun sisällöstä. Se löytyi sieltä, mistä kuuluukin: ensimmäisestä lähetyssaarnasta. Tapahtuma, jossa tietääksemme ensimmäistä kertaa lähetyskäskyn antamisen jälkeen julistetaan kutsua Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen, on kuvattu Apostolien tekojen 2. luvussa. Keskitymme tarkemmin kahteen jakeeseen siinä.
Ensin tilanteesta. Pettäjä, pelkuri Pietari on saanut armon ja kutsun palata opetuslapsijoukkoon. Hän pitää helluntaina puheen mukaan ”kuuluvalla äänellä” (Ap.t.2:14). - On muuten hyvin lohduttavaa, että Jumalalle kutsun välittäjäksi kelpaa vaikka entinen Herransa kieltäjä, jos on kuuluva ääni! Jumala käyttää suvereenisti ennalta arvaamattomia ja yllättäviäkin asioita ja piirteitä kutsunsa perille viemiseen.
Ensimmäisessä lähetyspuheessa Pietari muistuttaa maanmiehiään kahdesta asiasta: siitä, mitä Jeesus teki heille ja mitä he tekivät Jeesukselle. ”Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan teitä varten valitsema mies, jonka te surmasitte panemalla lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin”(2:22-23). Sitten kuvataan, miten näiden sanojen kautta Jumala puhui Pyhän Henkensä välityksellä kuulijoille. Toteutui tuo ”ylempi käsi”. Kutsu tuotiin silmien ja korvien korkeudelle, ojennettiin kohti.
Mitä kutsussa luki? Mihin kutsuttiin?
37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Ap.t.2:37-38)
Voimme koota kutsun sisällön neljään kohtaan
  1. kääntykää ( tehkää parannus, Kr. -38)
  2. ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen
  3. saatte syntinne anteeksi ja lahjaksi Pyhän Hengen
  4. lupaus koskee teitä, perhettänne ja ”keitä ikinä Jumala kutsuu”
Katsotaan tarkemmin ensimmäistä virkettä.
Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi
Pietari ei esittänyt jotain aivan uutta. Hän oikeastaan kertasi Jeesuksen omia sanoja. Kun Jeesus aloitti toimintansa kuultuaan, että Johannes Kastaja oli vangittu, Matt.4:17:ssa kerrotaan: ”Tästä lähtien Jeesus julisti: Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.”
Pietarilla lienee ollut mielessä erityisesti Jeesuksen sanat ennen taivaaseenastumistaan
46 Hän (Jeesus) sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista,
47 ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.
48 Te olette tämän todistajat. (Luuk.24:46-48)
Hänen nimessään, parannusta ja syntien anteeksiantamista, lakia ja evankeliumia, tuli julistaa kaikille kansoille. Kääntymisen ja syntien anteeksiantamisen välinen suhde on herkkä ja haavoittuvakin. Siinä on kyse asiasta, jota Martti Luther kuvasi lain ja evankeliumin erottamisena.
Muistan kuinka juutuin Pietarin sanoihin melko tuoreena työntekijänä kasteopetuksen yhteydessä. Uusi testamentti nykyturkiksi oli vastikään tullut painosta, 23 vuotta sitten. Luimme turkkilaisen veljen kanssa Pietarin puhetta, tulimme toisen luvun jakeeseen 38. ja huomasin, että se on mielestäni käännetty väärin. Muistan kuumeisesti miettineeni, sanonko hänelle, että Jumalan sanassa on virhe! Häpeällinen ajatuskin, kun maassa ollaan muutenkin sitä mieltä, että kristityt ovat turmelleet Pyhän Kirjansa. En muista, sanoinko.
Katsotaan, oletteko samaa mieltä virheestä. Teksti kuului: (käännös suomeksi PM)
Petrus onlara şu karşılığı verdi: ‘Günahlarınızın bağışlanması için tövbe edin, her biriniz İsa Mesih’in adığıyla vaftiz olsun. Böylece Kutsal Ruh armağını alacaksınız.” (Ap.t.2:38)
”Pietari vastasi: Kääntykää, jotta saisitte syntinne anteeksi, ottakoon itse kukin kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen”.
Käännöksen mukaan synnit saadaan anteeksi kääntymällä, tekemällä parannus. Näin syntien anteeksiantamuksen perusteena olisi vastauksemme Jumalan kutsuun. Näin todella jotkut kristityt ajattelevat.
Käännöskomitea kuitenkin korjasi tekstin 1990-luvun alkupuolella. Nyt se on muodossa:
Petrus onlara şu karşılığı verdi: Tövbe edin, her biriniz İsa Mesih’in adıyla vaftiz olsun. Böylece günahlarınız bağışlanacak ve Kutsal Ruh armağını alacaksınız.
Pietari vastasi: Kääntykää, ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin syntinne annetaan anteeksi ja te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Tarkistetussa käännöksessä kääntymistä ei ole irrotettu evankeliumin sanomasta, mutta nyt anteeksi antamisen perustetta ei jätetty ihmisen puolelle. Peruste on se mitä, Jeesukselle tapahtui. Kaste puhuu siitä ja liittää meidät Häneen. Seurakunnan syntymisen alkuhetkestä lähtien kutsun uuteen elämään ymmärrettiin kulkevan kasteen kautta. Se on tie, jonka Vapahtaja oli edeltä kulkien avannut. Kasteen sanoma on: ”Syntisi on sovitettu, uskothan sen”.
Muistakaa ystävät, että Raamatunkääntäjien ja käännösten puolesta lausutut rukoukset eivät ole turhia. Tehtävä on haastava. On aika traagista, että joitakin vuosia turkkilaisessa raamatunkäännöksessä luki: “tehkää parannus, jotta saisitte syntinne anteeksi. Se on nimittäin tismalleen sama viesti, joka islamilla on: Sen mukaan ihminen voi saada syntinsä anteeksi katumalla. Sitä pidetään oikeudenmukaisena. Jokainen vastaa omista pahoista teoistaan ja sovittaa ne katumuksella.”Ruumis pestään vedellä, sielu kyynelillä ja henki katumuksella”, opettaa profeetan perimätieto.
Raamatun mukaan Jumala on sekä uskon kohde, että sen herättäjä. Hän tekee aloitteen, antaa voiman kääntyä hänen puoleensa ja luottaa ja uskoa häneen. En osaa katua ellei Jumala sitä sanallaan vaikuta . Kuitenkin minua käsketään katumaan, tekemään parannus.
Sama tilanne on kaikkien Jumalan tekojen yhteydessä. Rampaa käsketään kävelemään, sokeaa näkemään ja kuuroa kuulemaan.
Kutsu uuteen elämään kyllä liittää kääntymisen ja syntien anteeksiantamuksen toisiinsa. Miten? Martti Lutherin sanoin: Kaste merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen
Kääntyminen ei ole ihmismielessä tapahtuva hurskaustason muutos. Se on Jumalan Pyhän Hengen aikaansaamaa silmien avautumista omalle syntisyydelle ja Kristuksen aikaansaamalle pelastukselle. “He saivat piston sydämeensä”.
Ilman Pyhää Henkeä ei voida ymmärtää hitustakaan siitä uudesta todellisuudesta, johon usko Jeesukseen saattaa. Kristillinen seurakunta syntyi, kun Pyhä Henki tuli, ei vain apostoleihin, vain kaikkiin, jotka uskoivat kuten he. Avautui uskon todellisuus, jota he nimittivät uudeksi elämäksi.
Me voimme käyttää uudesta olotilasta esimerkiksi nimeä “kahden maan kansalaisuus” tai “yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas”, “vanha adam ja uusi eeva (!)”. Kristuksen yhteydessä olevalle ja elävälle elämässä vallitsee paradoksaalinen uuden ja vanhan välinen suhde. Sen voi nähdä ja tunnistaa vain uskossa, Pyhän Hengen välityksellä.
Puhe uudesta elämästä ei sinällään ole erityislaatuista uskontojen maailmassa. Elämän uudelleenarviointi, radikaali muutos, uudet elämäntavat kuuluvat uskonnolliseen heräämiseen yleisesti. “Ennen olin sellainen, nyt olen toinen ihminen”.
Runsas kuukausi sitten tulin samalla lennolla Keski-Aasiasta Eurooppaan länsimaisittain pukeutuneen muslimimiehen kanssa. Mies rukoili ja luki kirjaa lähes koko kahdeksan tunnin lentomatkan. Sopivassa välissä kysyin, lukiko hän Koraania. Mies kertoi lukevansa lastenkasvatusopasta. Hänellä oli kolme lasta ja hän halusi kasvattaa lapsensa kunnon muslimeiksi. Sitten hän sanoi: On minulla aina Jumala sanakin mukanani, ja otti vasemmasta rintataskustaan pienen kirjasen, joka sisälsi Koraanin tärkeimmän luvun, Yaassin -suuran (Suura 36). Siinä on 83 jaetta. Hän kertoi osaavansa sen ulkoa ja pitävänsä kirjasta aina sydämensä päällä. Tunnustelin vaihvihkaa omaa povitaskuani, jossa oli - passi! Pientä itsetutkiskelua kävin siinä. “Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” opetti Mestarini vuorisaarnassa...
Hurskaan muslimimiehen ajattelussa uudella ja vanhalla elämällä ei ole mitään tekemistä keskenään. Mitä enemmän on uutta, sitä vähemmän on vanhaa. Taustalla on sama ajatus kuin luonnollisella ihmisellä on Jumalan ilmoituksesta. Mitä enemmän jokin on jumalallista, sitä vähemmän se voi olla inhimillistä. Ja mitä enemmän inhimillistä, sitä vähemmän luotettavaa. Tämä koskee myös Pyhää Kirjaa. Koska Koraanissa ei ole mitään inhimillistä, se on täysin luotettava elämän opas, toisin kuin Raamattu.
Se todellisuus, jota Raamatun mukaan kutsumme uudeksi elämäksi on ainutlaatuinen yhdessä suhteessa: vanha ja uusi ovat siinä läsnä samalla tavalla kuin ajallinen ja ikuinen ovat totta ja läpäisevät toisensa kristityn elämässä. Molemmat sataprosenttisesti. Vallitsee paradoksaalinen kaksitahoisuus, jonka voi nähdä ja tunnustaa vain Pyhän Hengen silmälasein.
Miten vanha ja uusi liittyvät toisiinsa?
Kun opetuslapset ymmärsivät, mistä Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa oli kyse syntyi yhteys vanhan ja uuden välillä. “Hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset”. Vanhasta liitosta kulki linja uuteen liittoon. Profeettojen sanat saivat täyttymyksen, johon ne olivat tähdänneet. Palaset loksahtivat paikalleen.
Sen on täytynyt olla innostavaa.“Eikö sydämme hehkunut innosta” (Luuk 24:32). Kun nyt teltassa olemme, otetaan esimerkiksi tämä Jesajan profetia.
5 Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:
6 -- Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi,
7 avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. (Jes.42:5-7)
Vanhassa testamentissa kuvataan useassa kohden Jumalan luomistyötä teltan pystyttämisenä. Herra loi taivaan ja levitti sen auki, muovasi maan, antoi sen päällä kulkeville elämän hengen. ”Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan, ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi (Jes.40:22). Jesajankin julistuksesta näkyy (jae 7), että oltiin piinallisen tietoisia siitä, että ihmiset ovat turmelleet asuinsijansa. Ihmiset ovat pahuutensa kahleissa. Kuvattiin ajallista elämää, joka kyllä on Jumalan lahjaa ja henkeyttämää, mutta turmeluksen vuoksi matka äidin sylistä hautakumpuun, tuomiolle ja ikuiseen pimeyteen.
Jumalan ratkaisu oli, että hän levitti uuden teltan!
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. (Joh.1:14)
Johannes käyttää merkitykseltään samaa sanaa kuin Jesaja. Sanaa, joka merkitsee ”teltan pystyttämistä, levittämistä, skenoo = levittää teltta). Jumalan asumus ihmisten keskellä, uusi luominen, uusi alku, uusi Adam.
Näin toteutui profeettojen ilmoitus Jumalan lupauksesta ”Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra (Sak.2:10).
Marian kohtu oli kangas, jonka Jumala levitti uuden ihmiskunnan ylle. Ihmisen oli sovitettava ihmisen synnit. Kuitenkin vain Jumala kykeni luomaan uutta. Jumalihminen Jeesus Kristus oli hän, jonka kautta syntyi uusi ihmiskunta, yhteisö eli maailmanlaaja seurakunta, jonka Jumala haluaa levittää kuin kankaan koko maan piirin ylle. Tämä näkyy erityisen hyvin Raamatun viimeisessä kirjassa, jossa kuvataan pelastettujen joukkoa näin:
”Hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä. Ilm. 7:15-17.
Uusi ihmiskunta, Jumalan kansa, ymmärsi tämän Jumalan suunnitelman. Se näkyy keskustelusta ensimmäisessä kirkolliskokouksessa (Ap.t.15:13-18). Kirkolliskokous kuunteli kun Paavali ja Barnabas kertoivat, mitä Jumala oli tehnyt kansojen keskuudessa heidän lähetysmatkallaan.
13 Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jaakob puhua. Hän sanoi: "Veljet, kuulkaa mitä sanon.
14 Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan.
15 Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:
16 -- Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen,
17 jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut. Näin sanoo Herra,
18 joka on antanut tästä tiedon jo ammoin.
Ap.t.15:13-18
”Minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan”.
On kaksi majaa: Sortunut ja jälleen rakennettu. Uutta katsellaan uskossa. Uuden telttamajan kankaana on Kristuksen vanhurskauden vaate. Sen suojiin pääseminen tarkoittaa uutta elämää. Suojaan kutsutaan jokaista, jonka rinnassa pihisee vain tämän katoavan ja turmeltuneen elämän henkäys.
Kutsu uuteen elämään on astumista hänen vanhurskauttavan sovitustyönsä piiriin. Telttamajaan kuljetaan yleensä kasteen kautta. Se on pääovi. Jotkut luikahtavat sisään liepeitten alta kuunneltuaan Paimenen ääntä. Hekin saavat tulla. Aikansa seurattuaan paimenta, he oppivat vapaasti tulemaan ja menemään portista ja löytävät laitumen.
Jotkut kyllä poistuvat kuuloetäisyydeltä eivätkä ehkä koskaan palaa. Heidän kohtalonsa on nääntyä nälkään ja janoon ja päätyä ikuiseen pimeyteen.
Kutsua uuteen elämään ei esitetä vain juhlimista varten. Samalla hetkellä kuin uskon telttamajaan astutaan, saadaan tehtävä. Oma paikka. Se tulee kuin Tarjalle illallinen. Sitä tehtävää profeetta Jesaja kuvasi näin:
1 Riemuitse, hedelmätön, sinä joka et koskaan synnyttänyt! Huuda riemusta, iloitse, sinä joka et ole synnytyskipuja kokenut! Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra.
2 Tee telttasi sija suureksi, levitä säästelemättä kangasta asumustesi katoksi! Pidennä köydet, iske lujaan vaarnat!
3 Sinä laajenet oikealle ja sinä leviät vasemmalle, sinun jälkeläisesi perivät muukalaisten maat ja asuttavat autioiksi jääneet kaupungit. Jes. 54:1-3
Uuden ihmiskunnan jäsenillä on tehtävä. ”Tee telttasi sija suureksi, levitä säästelemättä kangasta asumustesi katoksi! Pidennä köydet, iske lujaan vaarnat.
Hylätty Jerusalem on sama kuin Daavidin sortunut maja. Vanhan rauniosta nousee uusi. Jerusalem on Vanhan liiton aikana vielä hedelmätön, mutta kun aika on kypsä, sillä tulee olemaan enemmän lapsia kuin Vanhan liiton Israelilla. Jesaja siis profetoi Kristuksen ruumiista, Pyhän Hengen kokoamasta seurakunnasta. Uusi on kätketty vanhan sisään. Sitä katsellaan uskon silmin.
Telttaa ei levitetä yhdestä kulmasta. ”Levitä säästelemättä kangasta”, ”pidennä köydet”, ”iske lujaan vaarnat”. Uuden ihmiskunnan telttamajassa, armonvaltakunnassa ei ole maan päällä paikkaa, jossa vain rauhallisesti istuskella juhlatamineissa odottamassa juhlan alkua. Sekin päivä kyllä koittaa, kun häät alkavat.
39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.
Kun Jumala puhuu ihmisten kielellä ja mielellä, hänen puheensa tähtää kutsuun ja lähettämiseen; teltan liepeiden laajentamiseen, vaarnojen vahvistamiseen.
Hyvät ystävät, meitä tämä koskee” – meitä, meidän lapsiamme ja kaikkia niitä, jotka ovat etäällä, keitä ikinä Herramme kutsuu. Jos et vielä ole ottanut paikkaasi Jeesus maailmalle – teltan pystytyshommissa, pyydä ohjeita Mestarilta. Joka kulmalla tarvitaan apua. Jotkut vaarnat ovat liian kevyesti kiinni, eivät kestä myrskyä. Kysy telttamestarilta, mihin tiimiin hän on nimesi kirjoittanut.
Kyllä, kyllä, Sinun nimesi on varmasti hänen listallaan. Ei hän muuten sanoisi:
48 Te olette tämän todistajat
Ei silminnäkijä ei voi itse päättää onko silminnäkijä vai ei. Todistajantehtävä ei ole jotakin, joka valitaan. Se tulee kutsun vastaanottamisen mukana. Ja todistaa voi vain siitä, minkä on nähnyt ja kuullut. Siksi: Vastausta pyydetään, Répondez s'il vous plaît" "Please Reply.
Lopuksi
Toivon, että olisin voinut sanoa tällä raamattutunnilla nämä neljä asiaa.
1. Kristityn elämään kuuluu merkillinen kaksitahoisuus, joka juontuu Hänestä, jonka nimeä kannamme. Hän on yhtä aikaa tosi ihminen ja tosi Jumala.
Niinpä mekin elämme kahdessa toisensa läpäisevässä ulottuvuudessa - ajallisessa ja ikuisessa – ilman Kristusta meiltä puuttuu ikuisuus – ja lopulta sen mukana kaikki. Siksi iankaikkisuus on kristityn varsinainen näköala ja horisontti. Uuden ihmiskunnan telttamajasta käsin me uskon silmin tarkastelemme maailmaa ja laitamme itsemme likoon sen puolesta. Tämä ei merkitse nykyisen ajan väheksymistä vaan sen ratkaisevan merkityksen korostumista. Pelastus on totta juuri nyt tai sitä ei ole lainkaan.
2. Kaksitahoisuus tarkoittaa myös vanhan ja uuden, parannusta tarvitsevan syntisen ja autuaan Jumalan lapsen elämän yhtäaikaista todellisuutta. Me tiedämme, että meissä oleva jumalanvastaisuus ja kapinallinen luonto ei katoa vaan kulkee hautaan asti mukana. Sen sijaan käytökseni, tekojeni, asenteideni ja sanojeni tulee muuttua. “Kääntykää!” on yhtä kuin “Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room.12:2)
3. Kutsu uuteen elämään tuo mukanaan ristin. Se piirretään meihin telttailijoihin jo kasteen hetkellä. Vedestä nostetun Mooseksenkin piti valita kuuluako maan ykkösperheeseen vai etniseen vähemmistöön, jotka olivat orjia. “Hän katsoi Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet, sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti (Hepr.11:26). On puhuttelevaa, että lähetysjärjestölle tulevat testamentit ovat usein pienestä palkasta ja eläkkeestä koottuja omaisuuksia. Kiitoslahjoja, ja todellisesti suurempia rikkauksia kuin Egyptin aarteet.
4. Ajallisen ja ikuisen elämän sisäkkäisyys tarkoittaa, että Jumalalla on maailmassa palvelijoita, ei-kristittyjä, joita kristittyjen tulee kunnioittaa ja joiden kanssa tehdä yhteistyötä ihmisarvoisen elämän ja elinolosuhteiden toteutumiseksi. - Mutta se olisikin jo toisen raamattutunnin aihe.
Nousemme nyt vastaamaan Herramme armokutsuun virren 317 sanoin.
19.6.2010 klo 10-11