Lähetyksen kesäpäivät 16.-18.6.2017 Raahessa #Syvemmälle

16.-18.6.2017 Kylväjän ja Raahen seurakunnan yhdessä järjestämät Lähetyksen kesäpäivät Raahessa.

Täältä löytyvät edellistenkin kesäpäivien postaukset.

maanantai 5. elokuuta 2013

”Jeesus on tie”

Raamattutunti
  
"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. 2 Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. 3 Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. 4 Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" 6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. 7 Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." Joh 14: 1-7
Raamattutunnin aiheena on Jeesus on tie ja kuulimme raamatunkohdan, jonka yhteydestä teema nousee. Nämä jakeet synnyttävät ainakin ainakin minussa, entisessä kanttorissa assosiaation hautajaisista, koska kyseinen kohta kuullaan usein kappelissa. Monelle omaisensa menettäneelle tämä kohta on tuonut lohdutusta. Kuoleman läheisyys liittyykin raamatunkohtaan: Jeesus puhuu hetkellä, jolloin hänen kärsimisensä lähestyy. Jeesus on jo jonkin aikaa yrittänyt saada opetuslapsia ymmärtämään, että hänen on kuoltava, mutta opetuslasten on vaikea ottaa tietoa vastaan. Evankelista Johannes kertoo Jeesuksen juuri pesseen opetuslasten jalat pääsiäisaterialla. Hetkeä myöhemmin Jeesus ilmaisee, kuka tulee kavaltamaan hänet. Opetuslapset ovat ahdistuneita siitä mitä Jeesus tuntuu haluavan sanoa.
    "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Jeesus on puhunut jo aiemminkin siitä miten kulku Jumalan luo tapahtuu hänen kauttaan. Johanneksen evankeliumin kymmenennessä luvussa Jeesus sanoo:
"Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. 8 Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. 9 Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. 10 Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh 10:7-10
    Jeesus vertaa itseään porttiin ja tiehen. Portti- ja tievertausten selitys löytyy tavallaan luvun 14 jakeesta 7; siis katkelmasta jonka kuulimme aluksi:
    Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
    Jeesuksen tunteminen on tie Isän tuntemiseen; se avaa portin Isän tuntemiseen, joka opetuslapsilla on varsinaisesti vasta tulevaisuudessa edessä.
    Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Tämä on varmasti Raamatun ehdottomimpia kohtia: vain Jeesuksessa on pelastus. Voimme spekuloida loputtomiin sillä, miten käy vaikkapa muiden uskontojen harjoittajien, enkä todellakaan haluaisikaan ottaa Jumalan asemaa ja alkaa esittää jotakin tuomioita asiasta, mutta Raamatun ilmoitus tästä asiasta on selkeä. Se antaa meille myös motivaation lähetystyöhön. Vanhan hengellisen laulun sanoin:
    Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
    Tiehen liittyy ajatus liikkeestä ja vaeltamisesta, emme voi pysähtyä ja jäädä paikoillemme, vaan matka jatkuu. Kerrotaan, että ensimmäisistä kristityistä käytettiin nimitystä 'tien kulkijat'. John Bunyanin kirja Kristityn vaellus oli pitkään yksi maailman luetuimmista kirjoista. Jeesus on opetuslapsilleen paitsi päämäärä ja väline Isän luo pääsemiseksi, myös elämän sisältö. Hän sanoo: Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Koska tosi elämä on elämää Jeesuksen yhteydessä, Jeesus ei ole vain tie, vaan hänessä on päämäärä, ikuinen elämä, joka on läsnä jo matkaa tehtäessä.



Myös Vanha testamentti puhuu tien kulkemisesta ja Jumalan mielen mukaisesta tiestä. Katsotaan muutama kohta:
2. Moos. 18:20  Neuvo kansalle tarkoin säännökset ja lait, opeta sille tie, jota sen tulee kulkea, ja kaikki, mitä sen tulee tehdä.



Ps. 25:10  Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. 



Ps. 143:8  Sinuun minä turvaan -- osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn -- opeta minulle tie, jota kulkea!



Sananl. 14:12  Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.



Sananl. 4:18  Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.

Juutalaisuudessa käytetään käsitettä halacha, joka usein käännetään juutalaiseksi lakikokoelmaksi, vaikka kirjaimellisempi käännös olisi 'polku' tai 'kulku'. Sana on johdettu verbistä 'mennä, kulkea'. Halacha sisältää siis ohjeet siitä, kuinka kulkea Jumalan tiellä. Juutalaisuuden nykyiset suuntaukset ovat syntyneet pääosin erimielisyyksistä halachan tulkinnassa.
Tänä päivänä kun juutalainen ymmärtää, että kristittyjen Jeesus on itse asiassa juutalainen Messias, tapahtuu näkökulman muutos suhteessa halachaan ja Mooseksen lain sääntöihin eli Tooraan. Hän alkaa nähdä Jumalan uudella tavalla ja tajuaa, ettei voi lain noudattamisella ansaita Jumalan hyväksyntää tai tulla pyhäksi. Me luterilaiset kristityt olemme yleensä sisäistäneet kahtiajaon, jossa laki on jotain negatiivista, se tuottaa kuolemaa ja kirousta. Laki tuo mieleen lakihenkisyyden, joka on hyvin kuristava elämänasenne. Armo sen sijaan saadaan Jeesuksen sovitustyön tähden, eikä hyvillä teoilla ja lain noudattamisella ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Näin asia toki onkin. Kuitenkin Raamatun antama kuva Jumalan tahdon noudattamisesta on positiivinen:


Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie. Sananl. 6:23
Herran tie on hyvä, Jumalan tahdon tekemiseen sisältyy siunaus. Näin sen kokevat myös monet uskonnolliset juutalaiset. Lain noudattaminen ei ole ensisijaisesti Jumalan suosion ansaitsemista, vaan ihmisen vastaus Jumalan uskollisuuteen ja siihen liittoon, jonka Jumala on tehnyt juutalaisen kansan kanssa.
Uskollisuus Jumalan liitolle liittyy myös juutalaisen identiteetin ylläpitämiseen. Ilman lain noudattamista juutalainen kansa assimiloituu eli sulautuu muihin ja katoaa. Jeesukseen uskovat juutalaiset haluavat jakaa saman Messiaan kristittyjen kanssa, mutta useimmat heistä haluavat myös säilyttää juutalaisuutensa. He uskovat, että Jumala teki Israelin kanssa liiton, jota Hän ei ole koskaan purkanut. Messiaanisessa liikeessä onkin monilla tahoilla käynnissä etsintä: 1970-luvulla uskoontulleet juutalaiset tekivät sen mullistavan löydön, että on mahdollista olla juutalainen ja uskoa Jeesukseen; tällä hetkellä messiaanisessa teologiassa on meneillään identiteetin muokkausprosessi, jonka keskeinen kysymys ja oivallus liittyy siihen, että on mahdollista olla Jeesukseen uskova juutalainen ja samalla noudattaa lakia. Oikein ymmärrettynä lain noudattaminen ei silloin ole yritystä tulla Jumalalle kelpaavaksi ja yritystä ansaita jotakin – sillä siihen Raamattu sanoo aivan yksiselitteisesti:
Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Room.3:20
Messiaanisilla kyse on samaistumisesta juutalaiseen kansaan ja heidän oman hengellisen perintönsä arvostamisesta. Identiteetin rakentaminen ei ole helppo tehtävä; mitään valmiita malleja kun ei ole tarjolla. Kukaan ei tiedä tarkkaan, miten alkukirkon aikana juutalaiskristityt toteuttivat juutalaisuuttaan. Perinteinen stereotyyppinen käsitys on ollut, että Jeesus oli vielä varsin juutalainen, mutta sitten tuli Paavali ja romutti kaiken perustaen uuden uskonnon, kristinuskon. Näin ajattelevat monet kristityt ja samoin myös monet tavalliset juutalaiset. Viime vuosikymmenien raamatuntutkimus on kuitenkin osoittanut tämän käsityksen pinnalliseksi yksinkertaistukseksi. Paavali piti itseään juutalaisena ja määritteli itsensä juutalaisin käsittein, vaikka kritisoikin judaisteja, jotka vaativat myös uskoon tulleita pakanoita ympärileikkauttamaan itsensä ja kääntymään juutalaisuuteen.
Historiansa aikana kirkko on paljon opettanut suoraan tai epäsuorasti, että Jeesuksen pelastustyön jälkeen juutalaisella kansalla ei ole enää erityistä merkitystä Jumalan suunnitelmissa. Jumalan huomio on nyt vain kristikunnassa, ja juutalaiset tekevät hyvin jos liittyvät siihen, eivätkä tee erityistä numeroa sukujuuristaan. Itse en Raamatun pohjalta voi nähdä asiaa näin kirkkokeskeisesti. Paavalikin puhuu siitä, kuinka meidät muista kansoista uskoon tulleet liitetään Israelin oliivipuuhun (tästä voit lukea lisää Roomalaiskirjeen 11. luvusta). Me kristityt emme ota juutalaisten paikkaa Jumalan valittuna kansana, vaan meidät liitetään Israelin hengelliseen perintöön ja samaan juureen juutalaisten kanssa. Meidän tulee ymmärtää ja hyväksyä tämä Jumalan järjestys. On sitä paitsi aikamoinen ihme, että juutalainen kansa on säilynyt muiden kansojen seassa läpi historian vainojen. Millä muulla kansalla on vastaavaa kohtaloa? Sitä miettiessäni minussa herää utelias kysymys: Mitä tarkoitusta varten Jumala on kautta vuosisatojen säästänyt heidät?
Nämä pohdinnat ovat tärkeitä myös messiaanisten juutalaisten ja kristittyjen välisen yhteyden takia. Silti meidän tarvitsee pitää varamme siinä, ettemme luovuta pois sitä, mikä on kalleinta uskossamme eli pelastusta "yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden". Jeesus on ainoa tie Isän luo, ja tällä tiellä tarvitaan vain lapsenkaltaista uskoa. Se annetaan lahjana ja se avautuu yksinkertaisimmallekin ihmiselle. Jos olemme vaarassa hukkua tulkintojen viidakkoon, on tärkeää palata perusasioiden äärelle.
Tällä alueella liikkuu myös susia lammasten vaatteissa. Ympäri maailmaa nostaa tällä hetkellä päätään eksytys, jossa raamatullisille tai juutalaisille juurille palaavat kristityt sortuvat lain alle ja alkavat noudattaa tooraa. Tällainen liike on levinnyt Amerikassa, Israelissa ja Ruotsissa ja näitä toora-uskovien ryhmiä löytyy nyt jo myös Suomesta. Tämä messiaanisilta juutalaisilta peräisin oleva ja kristittyjen keskuudessa leviävä oppi on sellaista, jossa uskotaan Jeesuksen olevan Pelastaja ja Messias, mutta silti uskotaan myös, että Uuden liiton aikakautenakin on elettävä Mooseksen liiton mukaisesti noudattaen tooran sääntöjä. Väitetään, että Jeesuksen toinen tuleminen liittyy jotenkin tähän asiaan. Tai sitten luvataan, että kun tällaisen uskonpuhdistuksen kautta kristinuskosta siivotaan kaikki pakanalliset ainekset pois, sen jälkeen kirkko uudistuu ja alkaa herätys.
Raamatun mukaan tämä asia kuitenkin tuli loppuunkäsitellyksi jo Jerusalemin kokouksessa vuonna 48! Tuossa kokouksessa todettiin, että pakanoiden EI tarvitse kääntyä juutalaisiksi ja noudattaa juutalaista lakia voidakseen kulkea Jeesus-tietä. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali tykittää erityisesti meille pakanuudesta kääntyneille uskoville:
1 Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. 2 Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. 3 Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. 4 Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. 5 Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. 6 Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Gal.5:1-6
Jos pakanauskova haluaa olla lihan puolesta juutalainen, vaikka ei olekaan, niin silloin tekee mieleni kysyä, mistä tämä tarve nousee? Sillä Raamatun mukaan silloin etsitään väärää identiteettiä. Lopputuloksena on yleensä Jeesuksen joutuminen pois uskon keskiöstä ja pahimmillaan jopa Vapahtajan hylkääminen.
Me kristityt voimme vapaudesta käsin viettää yhdessä messiaanisten juutalaisten kanssa raamatullisia juhlia ja sapattia, jos haluamme. Olemme osallisia aivan samoista siunauksista heidän kanssaan. Muutenkin voimme eri tavoin tukea heitä, kun he etsivät tapaansa olla yhteydessä muuhun kristikuntaan ja pohtivat, kuinka levittää ilosanomaa juutalaisen kansan keskuudessa. Meistä ei tule juutalaisia, mutta toisaalta heidän ei myöskään tarvitse luopua juutalaisuudestaan ja tulla meidän kaltaisiksemme. Erilaisuus on raamatullista, ja ykseys erilaisuuden keskellä on raamatullista:
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Gal.3:28
Miehen ja naisen väliset erot eivät sula pois ykseyden tieltä – miksi Jeesukseen uskovan juutalaisen ja kristityn välisten erojenkaan pitäisi? Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Paavali ei väitä että on kaikin tavoin täysin yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tai onko hän mies vai nainen – mutta nämä asiat eivät kuitenkaan saa tulla uskovien yhteyden tielle.
17 Jokainen eläköön edelleen sen osan mukaisesti, jonka Herra on hänelle suonut ja joka hänellä oli, kun Jumala hänet kutsui. Tämän ohjeen minä annan kaikissa seurakunnissa. 18 Jos joku on saanut kutsun ympärileikattuna, hän älköön pyrkikö eroon ympärileikkauksestaan. Se taas, joka on saanut kutsun ympärileikkaamattomana, älköön ympärileikkauttako itseään. 1.Kor.7:17,18.
Jeesukseen uskovat juutalaiset lähes katosivat kirkkohistoriasta yli tuhannen vuoden ajaksi, koska kirkko suhtautui juutalaisuuteen vihamielisesti. Tänä päivänä messiaaninen juutalaisuus seisoo ikäänkuin kahdella perustalla: ensinnäkin se tunnustaa Jeesuksen ainutlaatuisuuden yhdessä kristittyjen kanssa; toiseksi se pitäytyy siihen, että Jumalan valinta, joka kohdistuu juutalaiseen kansaan, on ikuinen. Messiaaniset juutalaiset kuuluvat siis sekä universaaliin kirkkoon, että Israeliin. Heidän määränsä kasvaa Israelissa ja muuallakin maailmassa, ja ainakin minä näen sen valtavana osoituksena Jumalan uskollisuudesta juutalaista kansaa kohtaan. Uskon, että kauan kadoksissa ollut Kristuksen ruumiin osa on löytynyt, ikäänkuin herännyt uudelleen henkiin, ja siihen sisältyy suuri siunaus meille kaikille.
Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa! Room.11:11,12
15 Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! Room.11:15
Uskon, että tämän hetken messiaaniset juutalaiset ovat vähintäänkin tämän Paavalin profetian toteumisen valmistelua. Jumalan uskollisuus ja hyvyys on valtavaa – ja se sama uskollisuus kohdistuu meihin jokaiseen! Mitähän kaikkea vielä saammekaan nähdä!



Jeesus-tiellä kulkeminen on matkaa kohti taivasta. Toiseksi se on yhteisen tien jakamista muiden vaeltajien kanssa, jotka usein ovat hyvin erilaisia kuin me. Kolmanneksi se on matkaa kohti omaa sisintä. Meistä useimmat varmaan toivoisivat, että saisimme eteemme jonkun tarkan kartan tai uskonjärjestyksen, jota noudattamalla voisimme tuntea edistyvämme. Kristillisen kirkon historia onkin tulvillaan enemmän tai vähemmän selkeitä kuvauksia erilaisista teistä. Hengellisen elämän kypsymistä on kuvattu sellaisin symbolein kuin tikapuut, portaat, uskonjärjestykset ja labyrintit. Toisten kokemuksiin tutustuminen ja omien jakaminen jonkun kanssa voikin olla hyvin hyödyllistä. On hyvä kuitenkin muistaa, että Jeesus itse ei antanut kristitylle mitään määrättyä uskonjärjestystä. Ainut tie, jonka hän osoittaa, on seuraaminen. ”Seuraa minua!” Tähän seuraamiseen saamme avuksi, emme kaavakuvaa tai sääntökokoelmaa, vaan Pyhän Hengen, opastajan ja lohduttajan.
Jeesuksen seuraaminen voi viedä meidät yllättäviin tilanteisiin ja vaikeisiin olosuhteisiin; jotkut meistä se heittää pitkien matkojen taa maailman toiselle laidalle. Silti uskaltaisin väittää, että Jeesuksen seuraaminen oman sisimmän syvyyksiin on useimmiten se kaikkein haasteellisin osuus. Tunnemme olomme turvalliseksi niin kauan, kun tiedämme tarkkaan missä olemme ja mihin olemme menossa. Haluamme itse voida tehdä asioille jotain. Haluamme hallita kaikkea, itseämme ja muita. Jeesuksen osoittama tie on kuitenkin radikaalisti toisenlainen, se on jotain mitä ihminen ei luontaisesti helposti valitse.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo Pietarille: ”Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua." Joh 21:18,19
Tällä tiellä meitä kutsutaan kuolemaan itsellemme: kuolemaan itsekkyydelle, itseriittoisuudelle ja itsekeskeisyydelle, koska suurin Jumalan työn este on ihmisen oma minä. Tällä en tarkoita sitä ainutkertaista arvokasta persoonallisuutta, joksi Jumala on meidät jokaisen luonut; ei Jumala halua tuhota meidän persoonaamme.
Kristityn todellinen minä, Jumalan uusi luomus meissä, haluaa samaa mitä Jumala. Jumalan tiehen sisältyykin paljon seikkailua ja iloa. Mutta meillä jokaisella on myös vanha minä, joka ei halua seurata Jeesusta, koska sille se tie on kuoleman paikka. Vanha minä haluaa olla suuri, tärkeä ja synnitön. Se toivoo, että kaikki kiertyy hänen ympärilleen. Se karttelee viimeiseen asti kipua ja totuutta itsestään. Ihminen haluaa luontaisesti välttää kipua, mutta silti usein paljon kipua tuo mukanaan se, kun asumme vanhassa minässämme ja itsepäisesti elämme siitä käsin. Jumalan kuunteleminen ja totteleminenkin voi tuoda mukanaan kärsimystä, mutta se on erilaista kärsimystä. Se kärsimys tuottaa hedelmänään todellista elämää, toivoa ja siunausta.
Jeesuksen seuraamisen tie kulkee pimeyden ja tyhjyyden kautta kohti valoa. Tämä ei miellytä luonnollista ihmistä. Vanhaa minää miellyttäisi enemmän keskittyminen sääntöihin tai vaikkapa oikean opin noudattamiseen. Joissakin kristillisissä suuntauksissa etsitään oikotietä jotain muuta kautta ja tavoitellaan Kristuksen ylösnousemuselämän sijaan ”suurta voitelua” tai muuta helppoa hengellistä menestystä.
Katolinen pappi Thomas Keating on sanonut: Hengellinen matka ei ole menestystarina, vaan sarja minän vähenemisiä.
Kuitenkin tällä tiellä Jumala antaa meille itsensä. Pääsemme maistamaan hänen ylösnousemuselämäänsä:
Hän (Jeesus) oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea. 2.Kor 13: 4.
Kun luovutamme oikeutemme hallita asioita vanhan minämme kautta, silloin Pyhä Henki saa hallita. Hän tuo mukanaan hengen hedelmää – muistanet listan ihanista asioista: rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä...
Paavali teki löydön:
Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. 8 Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen 9 ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Fil.3:7- 9
Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Gal.2:20




Sanna Erelä