Lähetyksen kesäpäivät 16.-18.6.2017 Raahessa #Syvemmälle

16.-18.6.2017 Kylväjän ja Raahen seurakunnan yhdessä järjestämät Lähetyksen kesäpäivät Raahessa.

Täältä löytyvät edellistenkin kesäpäivien postaukset.

lauantai 13. elokuuta 2016

Kirkon perustehtävä - Hiippakuntakuntasihteeri Anssi Nurmen puhe seurakuntien edustajien tapaamisessa

Turun arkkihiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri Anssi Nurmi puhui Lähetyksen kesäpäiville Poriin seurakuntien edustajien tapaamiseen la 18.6.2016 kokoontuneille:



Arvon seurakuntien edustajat.
Lähetystyö ei ole kirkon perustehtävä. Kuulit aivan oikein… lähetystyö ei ole kirkon perustehtävä. Eikä sen enempää kirkon perustehtävä ole kasvatustyö, ei diakoniatyö, ei viestintä(työ), ei musiikkityö… ei työ ylipäätään. Tärkeää työtä lähetystyö kyllä on. Itsekin ulkomaille lähetettynä lähetystyöntekijänä ja useamman vuoden eri näkökulmista lähetystyötä tarkastelleena, voin sanoa että se on tärkeää, se on vaikuttavaa, se on hyödyllistä… voisiko sanoa että siinä sykkii Jumalan sydänäänet, mutta perustehtävä se ei ole.

Nyt minulla sitten pitäisi olla kanttia sanoa mikä se perustehtävä on. No ainakin voin vakavasti ehdottaa:
Kirkon perustehtävä on seurata Herraansa ja etsiä hänen tahtoaan ja läsnäoloaan. Sen voisi sanoa myös vaikka toisin, niin kuin erän Jeesus nasaretilainen aikoinaan: "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Tämä on kirkon perustehtävä. Kirkon juuri siinä mielessä, että se ei ole jotkut jossakin, vaan meistä muodostuva uskonyhteisö. Se, että etsimme Jumalan tahtoa elämässämme, saa varmasti meidät myös liikkeelle. Kun kohtaamme Herramme, tavalla tai toisella, ei jätä meitä kylmäksi… vaan se hoitaa ja parantaa meitä niin, että voimme ja halumme jakaa tätä hyvää myös muille. 
Aikoinaan amerikkalainen psykologi Maslow kehitti kuuluisan teoriansa tarvehierarkiasta, jonka mukaan ihmisen pitää saada ensin riittävästi tyydytetyksi perustarpeensa (esim. ruoka yms.), jotta hän voi etsiä tyydytystä ”korkeimmille” tarpeilleen (huipulla itsensä ilmaiseminen).
Jumalan valtakunnan tarvehierarkiassa voisi olla peruspohjana kokemus Jumalan hyvyydestä. Sitten uskallamme tulla rakastetuiksi ja uskallamme kohdata myös itsemme. Sen jälkeen voimme alkaa toteuttamaan sitä tehtävää, mikä meille kulloinkin annetaan. Joskus se voi olla hyvin diakoninen tehtävä, toisinaan kasvatuksellinen, ehkä siinä pitää käyttää musiikkia… Joka tapauksessa se suuntautuu ulospäin – toisiin ihmisiin ja isompana yhteisönä myös maamme rajojen ulkopuolelle. Ja lopulta suuntautuminen ulospäin saa mennä aina niin pitkälle, että voimme solahtaa sisälle muihin yhteisöihin tai mukaan sisälle muiden ihmisten todellisuuksiin. Niissä todellisuuksissa sitten evankeliumi saa vaikuttaa.
Kylväjä tekee mahdolliseksi olla mukana tuossa ulospäinsuuntautumisessa maan rajojemme ulkopuolella.  Lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaan apu ovat tärkeitä ikkunoita seurakunnillemme siitä monenlaisesta todellisuudesta jossa maailmanlaaja Kristuksen kirkko elää. Ne ovat muistilappuja siitä miten kaikki eivät vielä ole seurakuntien jäseniä tässä maailmassa. Ne tuovat monta tarinaa ja tarvetta meidän lähellemme. Kylväjän työ voi olla esimerkkinä ja myös peilinä meidän olemisellemme täällä kotimaassa. 
Lainaan Kylväjän nettisivujen etusivun tekstiä: ”Sitoudumme työssämme kokonaisvaltaiseen lähetysnäkemykseen. Siihen kuuluu sekä evankeliumin julistaminen että yhteisöjen elinolojen kohentamiseen ja kestävään kehitykseen tähtäävä palvelu.”
Samalla kun saamme olla mukana maailman laajuisessa lähetystehtävässä, vaikka nyt Kylväjän hienon työn kautta, on yhä selvempää, että moni meidän lähellä elävistä ihmisistä on yhä hatarammin osa Kristuksen seurakuntaa.

Siksi kysymys kuuluukin, miten seurakuntamme voivat olla yhä enenevissä määrin paikkoja ja yhteisöjä jotka tulevat lähelle jokapäiväisen suomalaisen jokapäiväistä elämää? Miten seurakunnat voisivat olla paikkoja, joissa ihmiset tulevat kohdatuiksi tarpeineen ja joissa he voivat kohdata Jumalan? Varmasti tätä jo tapahtuukin, mutta samalla meidän tulee etsiä uusia tapoja tavoittaa lähellä asuvia lähimmäisiämme.
 
Kapitulina haluamme olla tukemassa seurakuntia ottamaan edelleen vakavasti Jumalan kutsun kasteessa ja heidän jäsenyytensä – ja samalla etsimään tuoreita tapoja kohdata ihmisiä ja palvella heitä monella tavalla - varsin kokonaisvaltaisesti.
Ja kun puhun seurakunnasta, samalla tavoin kuin aiemmin mainitsemani kirkko, se ei muodostu joistakin jossakin - vaan meistä. Haastakin teitä palatessanne omiin seurakuntiinne olemaan toimijoita omissa yhteyksissänne tämän mainitsemani tuoreuden etsimisessä. Mitä se jokin uudenlainen ote voisi olla? Pitäisikö meillä aloittaa urheilulähetys? Vai ompelupiiri Bangladeshilaiseen tapaan? Vai evankeliointia Etiopian Mekane Yesus kirkolta oppia hakien? Vai miten olla osa ihmisten arkea ja tarpeita siellä missä se arki kulloinkin on?

Inspiraatiota ja uusia tapoja (vai vanhoja?) tapoja voi etsiä myös kaukaisemmilta kumppaneiltamme. Tässä on tehtävää myös lähetysjärjestöillemme – auttaa seurakuntia löytämään näitä tapoja elää todeksi Jumalan valtakuntaa keskellämme. 

Emmauksen tien kertomuksessa ylösnoussut Vapahtaja kulkee vierellä kysellen matkaajilta kuulumisia ja heidän ymmärrystään senhetkisistä tapahtumista. Tämän kuultuaan Jeesus saa selville, mitä nämä kaksi kulkijaa kenties tarvitsevat… ja avaa heille sen jälkeen siitä, mitä Hänestä on Kirjoituksissa sanottu, ja selvästikin tämä innostaa heitä. Myöhemmin he kun toteavat: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset.” 
Toisena hetkenä Jeesus oli taasen valmis asettumaan kivitettäväksi, ja kolmantena kuulemaan kaivolla naisen tarinan… Evankeliumit ovat täynnä Jeesuksen kohtaamia ihmisiä. Näissä kohtaamisissa Herra jättää meille esimerkin. Toisten kuuleminen ja kohtaaminen saavat meidät ymmärtämään mitä kulloinkin kanssamatkaajamme tarvitsevat. Se on tapa jossa, ihminen tulee kohdatuksi, ja joka avaa tien ihmisen ja Jumalan kohtaamiselle. Näinkin voisi kirkon perustehtävää kuvailla – avata tietä Jumalan ja ihmisen kohtaamiselle. Vai pitäisikö näin juhannuksen alla perustehtävää kuvailla Johannes Kastajan sanoin: ”Raivatkaa ja tasoittakaa Herralle tie.”



Kuvat kohtaamisia Lähetyksen kesäpäivien sykkeissä.

Ei kommentteja: